Gokahdan Saagat on siis syntynyt jo peruskoulussa, tämän olen kertonut parissa lehtiartikkelissa ja instagramissa. Ihan yksioikoista sekään ei ole. Hopeakuun helmen ensimmäinen versio on kirjoitettu siis yläasteaikoinani vuosina 2003-2004. Kirjoitin ylipientä pränttiä ruutuvihkoon sivu toisensa jälkeen, vihko toisensa jälkeen. Kolme ja puoli vihkoa täyttyi, viimeiseen vihkoon mahtui myös runsaasti reseptejä kun aloitin takasivulta.
Tällöin kirjan nimi oli Varjojen yöt. Olin todella ylpeä aikaansaannoksestani ja annoin ystävieni silmäillä tekstiä. Luokkatoverit vähän naureskelivat '*ttu susta mitään kirjailijaa tuu.' mutta osa kannusti yrittämään. Myönnän kyllä etten tuntenut koskaan kuuluvani joukkoon. Kourallinen kavereita toki sai nauttia seurastani välituntisin, mutta mieluiten viihdyin yksin ajatuksissani. Kun välitunnilla asetuin nojaamaan aurinkoista seinää vasten ja suljin silmäni, Gokahdan tapahtumat vyöryivät ajatuksiini ja tiesin tarkoin mitä kirjassa tapahtuisi. En kuitenkaan osannut kirjoittaa ajatuksiani paperille niin kuin halusin. Olin epäkypsä ja lapsellinen, välttelin kuvauksia seksistä tai erotiikasta laajemmassa mittakaavassa, vaikka halusin tekstiin romantiikkaa. Historiantuntemukseni oli vielä lapsen kengissä.
Valmistuessani peruskoulusta parikin opettajaa lupasi lähtökättelyssä että lukisivat kirjani kun ne julkaisisin. Yritän siis saada tietoa leviämään. Se idealisti anstiin kallistuva haaveilija Linikkalan yläasteelta, -04 valmistuneelta D-luokalta on todella julkaissut kirjan. Eikä siihen mennyt kuin 14 vuotta... Vein muuten ykköskirjan yläasteelle taannoin jotta voisin antaa sen silloiselle äidinkielenopettajalleni. Hän oli jäänyt jo eläkkeelle, mutta kirja toimitettiin koulusta eteenpäin.
Mutta josko takaisin Hopeakuun helmeen.
Ammattikoulussa tekstiilipuolella aloin todella innostua enemmälti piirtämisestä. En ollut siinä keskivertoa parempi, mutta pidin siitä paljon. Koska koulu oli taidelinjaa pääsin hyvin vauhtiin kursseilla, joissa käsiteltiin mm taidehistoriaa ja taiteen tekemisen eri tekniikoita. Mangaa lukevana piirsin lyijykynällä ja tussasin lopulta kalligrafian hiusterällä. Niinpä syntyi ajatus piirtää koko tarina. Piirtelin monenlaisten manga-piirustusoppaan mukaan ja kehityinkin piirtäjänä, mutta lopultakin piirsin vain käsikirjoituksen tasoista materiaalia. Taustat uupuivat, en osannut piirtää liikettä ja tein kaikki tavallisimmat aloittelijan virheet. Pitkäjänteisyyteni ei riittänyt edes muutamaan peräkkäiseen kuvaan. Piirroksistani syntyi kuitenkin uusia juonia peruskoulun tekstien rinnalle. Pitkäaikainen ja paras ystäväni luki sarjakuvani ja auttoi paljon englanninkieleni kanssa. Kärsivällisyyden ja ajan puutteessa piirrokset ja tekstit jäivät muuttolaatikon pohjalle ja vasta vuosia myöhemmin kaivoin ne esiin.
Äidin kuoleman jälkeen kaikelta katosi pohja. Talo piti tyhjentää ja veljien kanssa neuvoteltiin että talo velkoineen tulee minun huolekseni. Alkava remontti ja lähestyvä muutto nostivat stressitasoja ja käsittelemätön suru teki olosta sekavan ja irtonaisen. Pahimman ollessa päällä löysin pakatessa nipun kauhtuneita papereita, neljä kulunutta vihkoa täynnä liian pientä tekstiä ja pinon piirroksia.
Selailin vihkoja, totesin tekstin liian vaikeaselkoiseksi ja kun sain päähäni kirjan pääpiirteet, avasin läppärini ja aloitin. Kirjoitin pitkään, ilta toisensa jälkeen välillä pakaten muuttoa varten ja välillä purkaen vanhoja pintoja tulevassa kodissa. Kun väsyin todellisuuteen, avasin jälleen läppärin ja pakenin kirjoittamalla Gokahdalle, kuten yläasteella välitunneilla. Mutta nyt osasin ilmaista itseäni paremmin ja teksti oli aikuisempaa. Yhä edelleen jätin kirjoittamatta eroottisia kohtauksia ja välttelin kuvauksia seksistä, koska pelkäsin monen läheiseni mielipiteitä.
Suurin työ pienessä mökissä Forssassa tuli valmiiksi ja muutin taloon, jonka papereissa luki nyt oma nimeni. Jatkoin sekä remontoimista ja kirjoittamista ilman että sain edes purettua laatikoitani, sillä revin tapetteja seinistä, keittiössä ei ollut kaappeja, en omistanut pyykkikonetta ja tiskasin vadissa. Ainoa vesipiste oli kylpyhuoneessa ja tein ruuan takan keittolevyllä.
Remontti siis jatkui. samalla jatkui kirjoittaminen. Kun teksti tuli valmiiksi, aloitin korjauskierrokset lisäten kaiken mitä halusin. Välillä ystäväni luki testin, kävimme yhdessä läpi kirjoitusvirheet ja asiavirheet, korjasin taas ja kirja kasvoi. Otin päämääräksi 30-vuotis syntymäpäiväni. Jos kirja olisi silloin valmis, jatkaisin sarjan loppuun. Kirjoitin samalla muitakin kirjoista ja tarinat limittyvät luoden selkeän kokonaisuuden.
Hopeakuun helmi valmistui joulukuussa, jotakuinkin kuukautta ennen syntymäpäivääni. Julkaisin sen e-kirjana kustannusten vuoksi ja olin ikionnellinen viidestä myydystä kappaleesta. Yksi ostettiin ruotsin kruunuilla, joka tuntui varsin hienolta. Tilasin yhteensä 60 kappaletta ilman ISBN tunnusta painettuna kirjana, jotka myin ja lahjoitin lähipiirilleni ja kavereille niin töissä kuin harrastepiireissäkin. Jokunen riitti vielä myyjäistyyppiseen myyntiin pop-up myymälässä ja vain harva jäi omaan varastoon.
Vuotta myöhemmin, kolmannen kirjan julkaisun yhteydessä muokkasin julkaisutapaa ja ensimmäinen kirja tuli markkinoille painettuna versiona.