Saagojen ulkopuoliset kirjat

Kaikki tarinani eivät tule mahtumaan tai sopimaan Gokahdan saagoihin. Kirjoitan nämä yksittäisinä kirjoina tai muutamia kappaleita käsittävinä pienoissarjoina. Tarinat limittyvät pääosin Saagojen kanssa ja samoja hahmoja tavataan vielä. Osa saattaa kuitenkin sijoittua reaalimaailmaankin. Kuten olen maininnut, kirjoittamiseni inspiroituu runsaasti unistani. Jotkin unet tapahtuvat modernissa miljöössä, kun toiset voidaan istuttaa Gokahdan maisemiin. Koska Saagat kertovat vain tiettyjen alueiden välisistä sukupolvia kestäneistä konflikteista, en sisällytä siihen enää yhtään kirjaa, ellei ole pakko. Harkitsin toki että näistä kirjoista tulisi toinen kirjasarja, mutta liian erilaiset tarinat ja eri maailmat on ehkä paras jättää sitomatta toisiinsa. Liian monta kauhuelokuvaa tai fantasiaa on pakolla kytketty scifin avulla moderniin maailmaan ja se mystinen aines onkin selitetty tieteen keinoin.

Kerron sivustojeni tässä osuudessa kirjojen etenemisestä. Tavoitteenani on lähettää tekstit kustannuskierrokselle niiden valmistuessa, mutta lisättyäni Gokahdan kansoihin ahmat joutunen paljastamaan vihdoin ensimmäisen kauhufantasiani.

Kaksi tai harvempi rauhassa saa käydä Elämän auringon alla.

Kolmas jo verhon saa raottumaan harsontakaista houkuttamalla.

Verhon takaa, verhon takaa

joku itkee, joku nauraa.

Kirja sijoittuu Gokahdan suurimmalle mantereelle, Togeiralle. Pohjoisen villeissä metsäerämaissa torpparin nuorikko Dihal tuudittaa puolivuotiasta lastaan nukkumaan laulaen hämäläisille hyvinkin tuttua kehtolaulua. Sisko Lina sipsuttelee paikalle ihastelemaan pientä tyttölasta, joka on tullut sisarusten sukuun. Ehkä liikaakin, sillä vaaleahiuksisten ja sinisilmäisten nuorten naisten verilinjassa piilee synkkä ja vaarallinen piirre.

Uni kysyi uunin päältä,

unen poika porstuasta.

Onko lasta kätkyeessä,

pientä peitteiden sisässä.

Tuoppa unta tuokkosessa,

kanna vaski vakkasessa.

Sillä silmät sivelehe,

näkymiset näppäele.

Unien annettua kirjojeni sisältöihin hyvin runsaasti, en löytänyt kirjoista paikkaa painajaisilleni. Varhaisin painajaiseni oli toistuva kokemus väreinä, sormituntumina ja ääninä, ilman näkökykyä. Samalla tämä painajainen on varhaisimpia muistojani. Omaan hyvin vilkkaan mielikuvituksen ja siksi mörköjä on ollut aina läsnä. Alitajuntani on muovannut tapahtumia uusiin muotoihin ja paiskannut päivän iloiset kokemukset pelottavana sotkuna päälleni öisin.

Näin syntyi Auran lapset. Kirja sisältää painajaiseni sitä ensimmäistä lukuunottamatta. Jokainen painajainen on kirjassa muovattuna kohtaukseksi tai yksityiskohdaksi. On se sitten synkkä ikimetsä askelten äänten seuratessa perässä tai hämähäkinverkkojen täyttämä ullakko jonkun ajaessa takaa, pahimmat painajaiseni aina vuoteen 2020 saakka on istutettu kirjaan. Auran lapset ensimmäinen osa on julkaistu joulukuussa 2023 ja sen jatko-osa on jo työn alla.

Kirjaan on valmiina kaksi laulua, Tharacin kehtolaulu ja toinen vielä nimetön laulu. Molemmat ovat omaa käsialaani niin suomeksi kuin englanniksikin ja toivon vielä joskus voivani tehdä levyn kirjoihin kehittämistäni lauluista.

Kirja on itsenäinen jatko-osa Auran lapsille ja siksi kerron siitä kovin vähän. Kauan sitten näin unen jossa ratsastin lounatuulen hevosella, puolijumalalla joka toi mukanaan kevään leudot tuulet. Tämä kirja pyörii kyseisen unen ympärillä jatkaen samalla tarinaa siitä mihin Auran lapset jää.

Siitä joskus aikanaan, vielä kirjasta ei ole kuin punainen pätkitty lanka.

Gokahdan saagojen tapahtumat sijoittuvat kaikki Togeiraa halkovan vuoriston länsipuolelle, mutta itäpuoleltakin löytyy elämää. Itse asiassa paljonkin, sillä pedonverisiä kansoja löytyy vuorten itäpuoleltakin. Alkukantainen ihmiskylä on murroksen alla, kun vanha johtaja on surmattu ja lähes täysi-ikäinen poika päätetään jättää aikuistumisriitin ulkopuolelle suruajan vuoksi. Aikuistumisen lykkäytyessä kylän johtajaksi nousee vähemmän pidetty mies, jota vanhan johtajan poika epäilee murhaajaksi.

Miten ihmeessä tarinaan liittyy lumihanki, pioni ja kettu, kerron aikanaan kun kirja julkaistaan.

Tämä on pelkkä työnimi...

Jos etäinen kylä kärsisi lapsettomuudesta ja ensimmäinen lapsi vuosiin kantaisi muodonmuutoksen aiheuttavaa kirousta sisällään, mitenköhän siinä kävisi.

Juoni työn alla.