Traconin jälkeen...

Olipa viikonloppu! Ja valmistelutkin vielä...

Tänä vuonna cosplayni oli siis neljännen kirjan päähenkilö. Haluamani kohtaus sisälsi pari hyvin työlästä proppia ja vaikka aloitin niiden valmistelut jo ennen kesälomaani heinäkuun alussa, ne valmistuivat noin päivää ennen h-hetkeä. Puvun kanssa aloitin jälleen liian myöhään, mutta oikeastaan isoin ongelmani oli että hitusen ylipainoinen keski-ikää lähestyvä harmaavarpunen cossaa hoikkaa ja urheilullista Elovena-blondia tarkoituksena herättää huomiota, vaikka pelkään huomiota. Koitin siis markkinoida kirjojani liian nopeasti tehdyllä asulla tekemättä mitään ryhdilleni tai rohkeudelleni.

Pukuun olin loppujen lopuksi tyytyväinen ja talvitakki piilotti myös ylipainoni, joten huoli pois. Ystäväni maskeerasi aivan upeat haavat selkääni ja olkavarteeni, joten näyttävyyttä kyllä oli. Tulin nimenneeksi tekemäni pienen hämähäkin Alfrediksi, kun vitsailimme kaverini kanssa kuinka propeille puhuminen voisi saada huomiota huumorilla. Silloin myös valmistamani irtopää kelpaisi hyvin keskustelukumppaniksi.Ja loppujen lopuksi tapahtuman ollessa Tracon, jokainen tietää että cosplayn kuuluu olla kivaa. Huoli ulkonäöstä puvun alla on turhaa.

 

Tänä vuonna luentojen anti ei osunut omaan makuun, joten en osallisunut paneeleihin. Ihailin pitkin aluetta aivan upeita pukuja uskaltamatta lauantaina juurikaan pyytää poseeraamaan kuviin. Otin sunnuntaina vahingon takaisin ja tarjosin irtopää-käsilaukkuni pideltäväksi monille erilaisille hahmoille kuvausta varten. Toki en vieläkään uskaltanut lähestyä kaikkia cossaajia, mutta jos uskoin hahmon imagoon edes jotenkin sopivan irtopää-poseeraus, en kokenut olevani liian tungetteleva. Poikkeuksena kuva Nuuskamuikkusesta irtopään kera oli hetkellinen ja yhä mielestäni loistava idea. Muumeissa vastaavaa ei koskaan tulla näkemään, mutta minulla on siitä kuva!

 

Kävin myös ensiavussa. Kenkieni runkona käytin croksin balettitossuja, jotka eivät sitten sopineetkaan hiostavan keinonahan alla niin hyvin kuin ilman saapaspäällisiä. neljä rakkoa paikattiin laastareilla ja ensiapuhenkilökunta vitsaili hyvässä hengessä selkäni maskeerauksesta, josko olen nyt ihan varma että laastari riittää. Irtopäästäni he totesivat ettei heidän apunsa taida olla kaverille ihan riittävä XD

Virnistelin koko sunnuntain aina kun joku heistä osui katseeseen, oli sen verran hauskaa läppää.

 

Mitä tulee kirjoihin, jaoin tapahtumassa flyereita aina kun vain uskalsin. Kaupustelu alueella on kuitenkin kiellettyä myyntipöytien ulkopuolella, joten keskityin lähinnä mainostamiseen pitämättä mukana mitään myytävää. Ensi vuonna ehkä parempi onni ja löydyn kuvineni taiteilijakujalta. Tai indie-pöydästä kirjoineni, tänä vuonna en pöydästä tiennyt eli lisää perehtymistä...

Gokahdan saagojen viides osa on toivottavasti viimeisellä korjauskierroksella ja koitan bongata kirjoitusvirheet mahdollisimman hyvin pois. Pieniä tarkennuksia korjailen vielä enkä nyt anna sivumäärän pelotella lyhentämään tekstiä. Nyt kun saan hiljalleen unohtaa rohkeuttani syöneet ihmiset ympäriltäni, kirjoitan vihdoin miten haluan! Kolmannesta kirjasta alkaen olen koonnut rohkeuttani ja nyt tekstini on tasoa jota pyrin ylläpitämään. Toki aina voi parantaa...

Kirja 'Merirosvojen kuningas' ilmestyy suunnitellusti joulukuussa, ellei painossa ole viime syksyn tasoista ruuhkaa.

 

Write a comment

Comments: 0