Acador käveli vihaisin askelin pitkin tummaa käytävää kohti kuninkaallista salia ja portaita kammioonsa. Sanom oli selvinnyt kaikista piikkeistä ja tavannut jopa miehen, jonka velho oli luullut kuolleeksi. Pienenä poikana mustakarvainen mies oli kulkenut kylään ja velho oli käskenyt pojan teloittamaan metsän reunalla. Vartijat hämmästyivät, mutta lupasivat viedä pojan kuolemaan.   

Nuo vartijat kuulisivat kunniansa, mutta nykyään heitä pitäisi etsiä kovasti. Yksi ja hänen perheensä olivat muuttaneet 6 mailia merelle naapurikaupunkiin ja toinen oli lähtenyt veneretkelle. 

Miehen ulkonäkö saattaa tietää tytön selviytymisen. Toisaalta mies saattaa ottaa tytön mukanansa eikä häntä kuulla pitkään aikaan. Sekin olisi kuitenkin tuhoisa. Tyttö olisi edelleen takaisin. Joten hänen pitäisi kuolla! Mutta tuo mies ei salli sitä. Acador epäili, että mies oli juuri ilmestynyt Sanomin takia. Tytön veri on ehkä herännyt odotettua nopeammin.       

 

Sanom ei voinut uskoa silmäänsä, kun tuijotti miekkaa miehen edessä, joka seisoi hänen edessään. Pidempi mies oli jo pitkään pukeutunut kansankaproon, joka oli ollut tiukasti vyötäröllä. Pimeässä Sanom ei voinut nähdä yksityiskohtia, mutta uskoi hahmon olevan voimakas. Olkapäät olivat miehellisesti leveät, ja itsetietoinen ryhti näytti olevan kokenut ja itsevarma taistelija. Mies tuijotti häntä ja tyttö huomasi hänen käsissään suuren vesipullon. Miehen katse puolestaan takertui tytön miekkaan.

  

"Aiotko tehdä jotain tuolla?" hän kysyi pimeällä, huvittuneella äänellä ja osoitti pienellä kädellä miekkaan. 

Sanom heräsi hämmästyneenä, vilkaisi miekkaansa ja ravisti sitä vaipansa. Sitten hän huomasi, että mies ei ehkä ollut turvallinen tuttava, mutta antoi miekan pysyä vaipansa päällä. Mies käveli kohti Sanomia ja tyttö nosti kätensä suojellakseen häntä.  

 

"Vältä juomasta vettä", mies sanoi hiljaa ja Sanom tajusi, että hän seisoi hänen edessään.

 

"Anteeksi!" hän mumisi ja liikkui miehen edessä häpeissään. Mies täytti lasin lampissa ja kääntyi takaisin.  

 

"Aiotko seistä siellä? Odotatko puumaa? Tai ehkä villisikaa?" Mies kysyi ohi tyttö. 

 

"Ei, luulin päästäväni metsästä ennen iltaa", Sanom vastasi miehelle. Mies pysähtyi, mietti hetkeksi ja katsoi tyttöä. 

 

"Metsää jatkuu vielä kahdella pennillä. Luulitko todellakin menneesi sinne? Mistä sinä edes tulet? Metsän toisella puolella on ihmiskylä, kuinka ohit sen?" Sanom katsoi miestä hämmentyneenä käyttämistä termeistä. Ihmiskylä? Miksi mies ajatteli niin paljon hänestä?   

 

"Olen kotoisin tuosta kylästä. Juoksin kotoa." Hän vastasi vaatimattomasti. 

Mies katsoi taaksepäin, hämmentynyt ja kehotti sitten olkiaan.

 

"Tule mukaan ja selitä paremmin! Olet turvassa, en satuta sinua. En haluaisi jättää sinut petojen armoille." Mies osoitti häntä kohti ja meni melkein näkymättömälle polulle lampiolta. 

Sanom tajusi, että tie oli menossa haluamaansa suuntaan, ja päätti seurata miestä. Lyhyen matkan päässä oli pieni, melkein rappeutunut mökki, jonka tynnyri katosi ohueksi savuksi. He astuivat sisään ja Sanom pysähtyi hetkeksi syvään hengitykseen ja muistutti olevansa valmis puolustamaan itseään, jos mies aikoi tehdä jotain sopimattomia. Sitten hän astui varmasti matkustamon sisälle.   

 

Kylässä naiset odottivat miehiään, innokkaita palaamaan kotiin metsästä ja huokaisivat helpotuksena, kun vartijat avasivat joukot suuria portteja. Kuningas johdatti miehet turvallisesti takaisin kylään, vaikka yö oli pitkä. He olivat kuulleet puiden äänet ja jousimiehet olivat ajaneet kaksi villisikaa joukosta joukon. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut. Hymyt jäätyivät, kun kyläläiset huomasivat prinsessan puuttuvan edelleen. Miehet hajottivat koteihinsa nukkuaan huolissaan nuoresta tytöstä, jota kukaan ei ajatellut löytävänsä elossa, jos ollenkaan.     

Kuningas astui valitettavasti linnan pihan läpi kapeiden käytävien verkon mutkista omaan kammioonsa, ja vasta kun Butler oli jättänyt hänet yksin, mies antoi kyynelten valua. Pelko Sanomin turvallisuudesta sai hänet polvistumaan ylelliseen katossaan ja rukoili ensimmäistä kertaa lapsuutensa jälkeen. Hän pyysi Sanomia olevan kunnossa, tietämättä tarkalleen, mihin voimaan hän rukoili.  

Noustessaan hän teki päätöksen. Häpeällinen menneisyys voitaisiin nyt paljastaa, jos vain hän voisi saada tytölle suojan. Kuningas ei ottanut vaatteita pois ja meni nukkumaan. Hän odotti linnan olevan hiljaa ja hiipi Sanom-huoneen läpi unohdetun oven syvälle linnan sisälle. Hänen olisi aika maksaa synnistään ennen kuin hinta oli raskain.    

 

Sanom istui lattialla kosteassa tyynyssä takan kuumuudessa ja mies asetti pienen vedenkeittimen jalustalle takkaan. Miehen hiukset ja korvat peitettiin mustalla huivilla ja parta oli aalloton. Mustat hiukset oli sidottu kaulan taakse. Keltaiset silmät näyttivät loistavan tulen räjähtäessä. Kun hän riisui takkinsa, hän kääntyi häneen    

 

"Kerro minulle. Olen tottunut, ja monissa osissa ennakoin jo tapahtumia, mutta haluan kuulla, mitä sanot." Hän puhui hiljaisella ja rauhallisella äänellä. 

 

Sanon huokaa. Hän alkoi kertoa miehelle huolellisesti piha-elämästä, omasta turhautumisestaan ja tunteesta, ettei hän ollut aatelisten joukossa tarkkaillessaan mökin villin näköistä asukasta. Takin alla oli asu, joka osoitti hyvää perhettä, vaikka se oli jo kulunut. Ehkä se oli hänen kaltainen matkaasu.   

Kun hän mainitsi velho Acadorin, miehen ilme kovettui, mutta hän toipui nopeasti. Kun hän kertoi pakoksen valmistelusta ja suunnittelusta, Sanom hymyili ja värjäsi tarinansa hieman, saaden hänet nauramaan. Kun hän kertoi paeta, hän hymyili hänelle.  

 

"Tai niin, että päädyit tänne. Olet oikeassa suunnassa. Mutta voisin kertoa sinulle paljon tunteistasi. He tuntevat itsensä melko hyvin." mies kertoi minulle. 

Puhuessaan mies katsoi suoraan Sanomin silmiin ja tyttö tunsi olonsa varma. Hän oli kuitenkin hämmästynyt miehen puheesta. 

 

"Haluaisin todella tietää, mihin menen ja miksi ahdistus kylässä. Mutta ensinnäkin haluaisin kysyä nimesi!" Sanom sanoi hieman hämmentynyt. 

Mies katseli tyttöä ja hymyili.

 

"Olen Lio. Ja olen kokenut enemmän tai vähemmän saman. Kylännen velho tietää todennäköisesti jo kokouksestamme, joten aion opastaa sinua. Nyt elämäsi on todella vaarassa, ja jopa meille yksi, vähemmän, ei ole hyväksyttävää. "

Sanom nyökkäsi kiitollisena ja yhä hämmentyneenä miehen sanoista. Mies, joka puhui erittäin kaunista ja hoidettua kieltä, vain syvensi arvoituksia ja esitti kysymyksiä. Kieli saattaa viitata pohjoisten kylien aatelisuuteen, mutta Sanom ei ollut koskaan kuullut Liosta. Ja vuosittaisessa juhlassa hän oli tavannut kaikki Arodacarian aateliset lapsista vanhuksiin. Kuka oli Lio?    

He joivat lihakeiton leijonapotin hiilen päälle ja tekivät sängyt. Yö oli hyvin matkalla ja he päättivät suunnata aamulla lionille tuntemaansa määränpäähän. Sanom olisi halunnut kysyä paljon kysymyksiä, mutta huomasi, että oli viisasta odottaa seuraavana aamuna. Oli pimeää ja hän ei ollut edes katsellut mökin päälle, niin innoissaan hän oli ollut. Hän nukahti, uupunut, rento, tunsi olonsa turvalliseksi.    

 

Kuningas oli koonnut joukkonsa johtajat valtaistuimelle aamulla neuvottelemaan Sanomin etsinnästä. Miehet olivat kaikki synkkää. Salaisuuksien metsä, kun kukaan ei ollut selvinnyt yöstä. Acador seisoi hiljaa kuninkaan takana ja kuunteli neuvoja. Vaikka ritarit pelkäsivät prinsessan henkeä, hän pelkäsi selviytymistä.    

Kuningas alkoi näyttää väsyneeltä. Hänen silmiensä alla oli tummia laukkuja ja kipeä kaulassa. Mies oli tuskin sulkenut silmänsä pelkäten tyttärensä elämää. Hän tiesi myös, kuinka paha tyttö selviytyi pentuetta ja villisikaa vastaan.   

Hirviöt olivat leikkinneet lasten kanssa valtaviin sioihin verrattuna, ja puiden karheus pelotti jopa kovettuneita miehiä. Sanom oli paennut heidän joukkojensa tappaneiden kahden hirviön kädestä. Ritarit alkoivat nimittää päteviä miehiä ryhmään. Kuningas sanoi, että hän oli päättänyt yhdestä etsijöistä jo yöllä. Acadorkin ehdotti karkeaa miestä liittymään, ja kuningas tunsi helpotusta. Acador tiesi, millaisia tilanteita hän pystyi valitsemaan miehet sen mukaan. Partion jäsenet harkittiin huolellisesti ja lopulta ryhmä päätettiin. Ehdotusten sallitaan kieltäytyä, mutta menestys palkitaan runsaasti.       

 

Sanom sitoi pussin takkiinsa ja vilkaisi Lionia, joka vielä kaivasi miekkaa ja varusteita matkustamosta. Hän oli viettänyt siellä vain muutaman päivän. Mies katsoi tyttöä ja nyökkäsi miekkaa kohti.  

 

"Tarkistin ja teroitin teräsi nukkuessasi. Kanna sitä aina mukanasi, miehelle se on hieno työ." Lio sanoi vaikuttuneena. 

Sanom nyökkäsi yllättyneenä ja hymyili.

 

"Voitko selittää miksi käytät toistuvasti sanaa" mies "? Puhut ikään kuin et olisi ihminen." hän kysyi ujoina. 

Lio katsoi häneen lempeästi. "Huomaat sen hyvissä ajoin." 

Se mitä Sanom tyytyi.