Jälleen aika on hurahtanut vauhdilla ja meni monta viikkoa etten avannut läppäriäni kertaakaan. Nyt sitten avasin koneen ja siltä istumalta käsittelin viidennen kirjan tekstin loppuun. Olihan se rupeama, istua pienin tauoin 14 tuntia tekemässä töitä kirjan julkaisua kohden, mutta kirjoittaminen on itselle rakas harrastus.
Kuitenkin on harmittanut, kun blogin päivitys on jäänyt. En ole vielä saanut varsinaista rutiinia tähän hommaan ja tahtoo vain aina olla paha hetki istua kirjoittamaan ajatuksia auki. Onneksi sentään on hyviäkin uutisia huonojen keskellä, sillä Rashigiran toivo on esillä Helsingin kirjamessuilla 24-27.10! Tämä on valtava asia, kun olen tähän mennessä markkinoinut kirjaa itse ja kavereiden tuella. Messut ovat suuri mahdollisuus ja toivon että kirja saisi kiinnostusta aikaan.
Ja mitä viidenteen kirjaan tulee, teksti on viimein hiottu ja viimeistelty. Kirjoitusvirheitä voi olla hyvinkin paljon, sillä oikoluvun jälkeen kirja piteni peräti 80 sivulla. Avasin lisää hahmojen ajatuksia, kuvasin esineitä ja tapahtumia yksityiskohtaisemmin ja lisäsin joitakin pieniä kohtauksia sinne tänne. Dialogejakin tuli hiottua ja lisättyä.
Tiedonhaku tähän tarinaan oli ehkä aktiivisinta tähän saakka. Kävin kesällä Kaljaasi Ihanalla, Turun meriaiheisissa museoissa ja Apteekkimuseossa, Olen ostanut ja lukenut kaksi merenkulun historiasta kertovaa kirjaa, sekä kuvallisen oppaan purjelaivan rakentamiseen. Puhelimeni verkkoselaimen yleisin sivu on wikipedian purjelaivojen tyyppiluettelo ja aloitin pienoismallien rakentamisen laivojen piirtämisen tueksi... Sivistys on valtaa, tekstini miellyttää nyt omaa ajatusmaailmaani ja vaikka valtava määrä tietoa jääkin lähinnä kirjailijan mielikuvituksen tukirakenteiksi päätymättä sivuille, se tieto tekee tekstistäni aidompaa.
Vaikka miten kirjoitankin fantasiaa, sen pohjana on todellisuus.
Write a comment