Kiireitä ja huonoja kausia. Meillä kaikilla.

Taas on vierähtänyt turhan kauan edellisestä päivityksestäni tänne. Paljon ei ole tässä tapahtunut, kuudes kirja on esilukijalla, seitsemännen korjauskierrokset on aloitettu ja päätin kokeilla digitaalista piirtämistä. Leikkiminen RPG makerilla on sujunut jouhevasti ja markkinointiin aiottu puolen tunnin demo Hopeakuun Helmestä kasvaa hiljalleen kokonaiseksi peliksi.

Korona vaikuttaa nyt meihin kaikkiin. Itsekeskeisenä ja huonosti kritiikkiä vastaanottavana en sinänsä ole joutunut luopumaan paljosta, viihdyn enimmäkseen itsekseni. Nyt toistaiseksi vältän kontakteja ystäviin ja tuttaviin työpaikan ulkopuolella.

 

Mutta hyviäkin uutisia on.

Kaksi vuotta sitten aloitin psykoterapian kohtalaisen masennuksen vuoksi. Maanantaina tilannetta kartoitettiin ja terapia voidaan lopettaa tähän jaksoon. Vointini on parantunut, itsetunto on taas terveissä lukemissa ja osaan taas luottaa läheisiini. Moni asia sai selvyyttä kun kävin ohjatusti läpi koko elämääni. Kävin myös yhteystietojani läpi ja jokusen ihmisen laitoin estolle oman mielenterveyteni vuoksi. Alan hiljalleen palauttaa elämääni ihmisiä, joihin päätin ottaa etäisyyttä asian vuoksi. Askel kerrallaan.

 

Gokahdan saagat käyvät myös läpi muutoksen aikaa. Oman vointini myötä olen vähentänyt sensuuria kirjoittamisestani ja kuudes kirja on sen mukainen. Kun kirjoitan itselleni tunnen tekstin aidommaksi ja enemmän omakseni. Kun ennen kannoin vastuuta mahdollisista väärinkäsityksistä tekstini suhteen ja koitin kirjoittaa niin ettei tekstiä voi mitenkään perversioida (kyllä, näin oikeasti kävi) teksti supistui ja intoni kirjoittaa kärsi.

Vastaisuudessa jätän vastuun väärinkäsityksistä ja tulkinnoista lukijoilleni. Vaikka haluan tarjota lukunautinnon, teksti on kertovaa sanataidetta johon otan täyden vapauden hyvin pienellä vastuulla. Ymmärrätte miten mielitte, se ei ole minun ongelmani (tämän sanomista on muuten harjoiteltu päivittäin jo kuukausia xD).

Kun kuudes kirja Kissain Maa aikanaan tulee myyntiin, toivon että siitä nautitaan lukiessa yhtä paljon kuin minä sitä kirjoittaessa. Se oli vaikea kirjoittaa, tämä ei tullut itsestään paperille.

Seitsemäs kirja taasen suorastaan hoputtaa jatkamaan itsensä valmiiksi. Jokin yllätys odottaa vielä nurkan takana, enkä itsekään tiedä mitä kaikkea tarinassa vielä tapahtuu...