Viime päivityksestä onkin jo aikaa ja paljon on tapahtunut. Kissain maa pääsi julkaisuun lopulta vasta alkuvuonna 22 ja vihdoin ehdin asentaa uuden läppärini niin että pääsen kirjautumaan verkkosivuilleni. Koulu sujuu ihan hyvin ja kotitehtävät vievätkin lopun vapaa-aikani mitä koirat, kirjoittaminen ja videopelaaminen jättävät jäljelle. Siinä lyhyesti.
Josko sitten jaarittelisin. Kissain maalla kesti valmistua omien kiireideni vuoksi. Tekstin hiominen loppuun tökki pahasti ja keskityin opiskeluihin omien harrastusteni kustannuksella. Hopeakuun helmi toki kävi läpi pienen uudistuksen, kun terapian jäljiltä päätin poistaa itsesensuurin seuraukset ja kirjoittaa tekstin sellaiseksi kuin oikeasti halusin. Kehittymistä on vielä edessä, mutta tuplaantunut sivumäärä kertoo kyllä joidenkin henkisten lukkojen auenneen. Videopelin suunnittelu ja rakentelu on omalla osallaan auttanut maailman luomiseen ja tekstin uudessa versiossa onkin NPC hahmoja videopelistä sivuhenkilöinä. On uusia vihollisia, uusia keskustelua ja sitten se voimakkaimmin sensuroitu eli 16-vuotiaan päähenkilön ajatukset naiseksi kasvamisesta. Tarinan seuratessa löyhästi oman maailmamme 1300-1500 lukujen tapakulttuuria naiseksi kasvettiin varsin vähin tiedoin ja Sanom saakin prinsessana kasvatettuna kohdata paljon pelkän mielikuvituksensa varassa.
Sitten kouluaiheisiin. Aloitin siis Hämeen kesäyliopistossa kirjoittamisen peruskurssin parantaakseni kirjoittamistani. Toistaiseksi kurssi on ollut työläydestään huolimatta helppo ja antaa paljon kehittyvälle kirjailijalle. Kasvamistahan kirjoittamisessani on ollut, se on selvää. Uskallus toteuttaa omia unelmia on vahvistunut ja luottamus omaan tarinaan parantunut. Jo terapian jälkeen aloitettu kokemusteni kirjoittaminen paperille on myös auttanut, toki terapeutti ei puhunut mitään maailmanlaajuisesta julkaisemisesta mutta positiivinen palaute on jo poikinut suunnitelmia julkaista jotain englanniksi. Lukijoitakin löytyi sattumalta. Tätä kirjoittaessa kurssikokonaisuutta on jäljellä enää yksi viikonloppu, jossa käsitellään omaa luovaa prosessia. Saa nähdä riittääkö oma jaksaminen ja osaaminen sitten jatko-opintoihin.
Läppäri. Se on kotona ehkä työkaluistani tärkein, heti akkuruuvinvääntimen jälkeen. Maailmantilanteen ollessa tällä tolallaan kaikki on etänä, paitsi palkkatyöni. Ompelijoita kun ei niin vaan passiteta etätöihin tehtaasta. Terapia käytiin loppuun skypellä, opinnot käydään zoomissa ja jopa tekstini esilukijan kanssa ennen pidetty tee-kakku-palaveri käytiin nyt discordissa. Kirjoittaessa en tarvitse nettiyhteyttä, mutta tiedostojen lataaminen ja videopuhelut vaativat jo koneelta enemmän mitä vanhalla koneellani oli antaa, joten päädyin viimein päivittämään läppärin hitusen uudempaan.
Jokainen varmaan arvaa mitä siitä seurasi. Ohjelmistot, ajurit, päivitykset ja tiedostojen siirto vei joitain päiviä, ohjelmistojen asetukset vielä lisää yhä edelleen korjailen asioita jotka toimivat vanhassa läppärissä, mutten ole muistanut asentaa tähän uuteen koneeseen. Kuten tämä verkkosivuni. Kirjaudun sisään toisella sähköpostillani, enkä pääasiallisella. kun toissijaista ei ollut tallennettuna koneelle, päädyin sitten salasanojen uusimisen kautta vihdoin lisäämään toisenkin sähköpostini ja vihdoin kirjautumaan tälle alustalle.
Kuitenkin kaikki se vaivannäkö oli sen arvoista. Clip studion 3D toiminto on nyt käytettävissä, kun edellinen läppäri oli liian vanha sen ohjelman pyörittämiseen. Kirjoitusohjelman päivitetty versio toimii uudella koneella moitteettomasti eikä pätki, RPGMaker on aiempaa joutuisampi ja piirtopöydän kynän viive jäi kokonaan pois. Uudenkin koneeni ostin toki käytettynä Taitonetistä ja koneen käyttöominaisuuksien ollessa pääasia en tullut edes vilkaisseeksi kuvia. En ihan odottanut tanskalaista näppäimistöä, mutta lopulta ä å ja ö tanskalaisittain lähinnä huvittavat nappuloissa.
Jos jotain huonoa pitää mainita, vanha läppärilaukkuni on nyt liian iso ja kolho ohuelle ja näppärälle koneelle, joten aloin sitten suunnitella omaa laukkua. Juuri tarpeisiini sopivassa laukussa tulee olla mitoitettu tasku piirtopöydälle, ulkoiselle kovalevylle, kynille ja A4 papereille, tasku laturille ja pienelektroniikan johdoille, mahdollisesti myös muistikirjalle ja perinteiselle piirustuslehtiölle. Prototyypin piti valmistua lomaani mennessä, mutta jäi ihan vähän kesken. huomattuani virheitä rakennesuunnitelmassa tämä ei haitannut liikaa ja palaan kaavoituksen pariin kirjoitettuani tämän blogitekstin loppuun.
Seitsemän kirja Iretoyan metsästäjä ilmestyy näillänäkymin vasta lähellä vuodenvaihdetta tai ensi vuoden puolella. Olen kirjoituskerroissa nyt lihotus vaiheessa, jossa lisään luontoa juonen ympärille, dialogia ja jopa uusia pieniä kohtauksia. Välillä tässä vaiheessa tulee lisättyä jotain poikkeuksia myös juoneen, joka tietenkin vaikuttaa merkittävästi kirjan pituuteen ja loppuratkaisuihin. Kansikuva on kuitenkin jo valmistunut ja aloitan ehkä vielä tänään myös uusien julisteiden sommittelun. Ajattelin oikeasti siirtää vihdoin maasta sulaneen aputelineen oikeaan paikkaan ja asentaa räystäitä, mutta itse räystäät eivät ole vielä sulaneet irti maasta.