Pitkä projekti on nyt puolivälin paikkeilla ja kauhufantasiani Auran lapset ensimmäinen osa on kirjoitettu. Kolmesta esilukijasta ensimmäinen on myös palauttanut sen ja korjaaminen voi alkaa. Paheistani yleisin, sekava sanajärjestys on jälleen vahvasti läsnä ja hoksasin juuri että syyllistyn toisinaan englannin kielen sanajärjestykseen kirjoittaessani suomenkielistä tekstiä. Onneksi voin luottaa että tekstejäni ennen julkaisua lukevat ihmiset osoittavat korjattavat kohdat.
Kirjoittaminen etenee nyt hitaasti, vaikka koulun viimeinen tehtävä on nyt palautettu ja odottelen enää palautetta. Kesä on kuitenkin edennyt vaiheeseen jossa pihassa on jatkuvasti jotain tehtävää. Vanha puuliiteri alkoi lahota pohjastaan ja nyt sitä purkaessa rakennan väliaikaista pientä ratkaisua. 910 neliöinen tontti on lähes kokonaan nurmikolla pihatietä ja taloa lukuunottamatta, joten ruohonleikkurille riittää töitä. Robottiruohonleikkuri alkaa vilkahdella haaveissa, mutta tontin epätasaisuus tekee siitä vielä mahdottoman idean toteuttaa.
Se pihatöistä. Kirjoittamisen perusopintojen viimeinen tehtävänanto on siis nyt palautettu ja jatko-opinnot päätetty jättää hamaan tulevaisuuteen. Tästä vuodesta on tulossa kiireinen ja budjetointi täytyy keskittää nyt Miku koirani rasvapattien poistoon, sekä toisiin harrastuksiin. Vasta ostettu kantele odottaa että saisin etsittyä soittamisen alkeisiin apua ja mahdollisesti ostettua oppaan kanteleen rakentamisesta. Musiikkiini sopisi vahvasti kotimaan kansallissoitin ja sen opettelu on pakollisten kulujen jälkeen korkeassa prioriteetissä. Taustani kitaralla säestämisessä toivottavasti vähän helpottaa opettelua, vaikka siinäkin taidossa olen pahasti ruosteessa. Youtubesta katsellessa näin kanteleen perusrakenteen ja tiedän pystyväni sellaisen rakentamiseen, mutta verstashuoneeni on käytössä vain kesäisin enkä omista kuin käsityökalut.
Kantelee ostamisella oli erikoinen seuraus. Auran lapsissa toistuu jälleen tarpeeni saada riimeihini melodia, joten tulevaisuudessa laulujeni listaan kuuluu myös Tharacin laulu. Tämän riimin kanssa koin ongelmia, mutta kanteleen käännettyä mieleni kotimaisiin kansanlauluihin, koin jonkin asteisen valaistumisen ja Tharacin laulu sai suomalaisiin kansanlauluihin nojaavan melodian. laulun viimeinen säkeistö ei ole sovitettavissa suoraan melodiaan, joten riimiä itseäänkin tulee varmasti vielä muutettua lopulliseen kirjaan. Ratkaisu on muutoinkin osuva, sillä päähenkilön persoonallisuus, tausta ja käytös on mukailtu kansanhistoriasta perinteistä suomalaista neitoa ajatellen. Jo kirjan alussa lauletaan lapselle tuu tuu tupakkarullaa hirsitalossa metsätilalla karun järven rannalla.
Kirjoittamistakin riittäisi. Lopullinen päätökseni on kirjoittaa uudelleen kirjat 1-4, jotka eivät koskaan vastaneet sitä mitä halusin. Hopeakuun helmi on uusittu ja odottaa, Tanssivien puiden metsä pitäisi jo ottaa työn alle, Icanan taru jää vielä odottamaan ja Rashigiran toivo jakautuu kolmeen osaan, jotta saan sekavan asettelun helpommin luettavaksi ja erotan paremmin tapahtumat toisistaan. Viides kirja on yhä mielestäni parhain ja korjaan joskus tulevaisuudessa korkeintaan kirjoitusvirheitä ja sen yhden puuttuvan kuvan. Koska kuitenkin kuudennessa kirjassani viitataan paljon Auran lasten tapahtumiin, päätin työstää siitä loppuun nyt ainakin sen ensimmäisen osan. Toinen osa saa vielä odottaa että seitsemäs kirja, Iretoyan metsästäjät näkee päivänvalon.
Ja kellon tikittäessä on taas aika lopettaa jaarittelu ja sulkea läppäri.