Miksen rakentaisi terassia? Ja tämä ruohonleikkuu saa loppua. Siinä kesän suurimmat ajatukset. Tai ainakin työläimmät. Paras terassin paikka kun sattui olemaan romahdusvaarassa olleen puuliiterini paikalla, purin suurella työllä liiterini ja rakensin tilalle matalan laavumaisen puuvaraston. Siihen meni alkukesä. Samalla Auran lapset kirjan muokkaus jatkui discordin avulla ja silloin tällöin viikonloppuisin istuinkin läppärini äärellä keskustelemassa kielioppiasioista. Välillä on hyvä väännellä omaa osaamista.
Tajusin siis tänä vuonna että lähes 900 neliötä nurmikkoa on liikaa hoidettavaa, jatkossa olisi hyvä saada pistokkeen lähelle kaksi autoa ja terassilla olisi kiva istuskella kesäiltaisin. uusi pihasuunnitelma syntyi yllättävän nopeasti ja olen siihen yhä tyytyväinen. Toteutus onkin sitten hankalampaa ja työläämpää. Pionin siirtäminen yllätti, kun vanhassa pitkään samassa paikassa kasvaneessa pionissa olikin ranteeni paksuiset juuret. Niitä ei siis siirretä huvin vuoksi ja urheilun kannalta.
Valtaosa pihan nurmesta on siis suunnitelmissa vaihtua soraksi ja matalakasvuiseksi niityksi. Yritän kovasti vaalia pihani villimehiläisiä, joita joudun sitten huhtikuussa syöttämään sokerivedellä kun ne heräilevät seinistäni 'kakkalennolle'. Nyt istutin siis myös entistä varhaisempia kukkivia sipulikasveja, lumikelloja.
Mutta Auran lapsiin. Teksti on nyt viimein tarkistettu ja enää olisi kuvien vuoro. joitain kuviahan kirjaan on jo piirretty, mutta uusia ideoita pukkaa ja pitää ne kuvat tekstiin myös siirtää. Esilukijan hyvästä ehdotuksesta kirjaan tulee myös jonkinlaista karttaa, en vaan ihan suoraan tiedä vielä millaista. Päädyin vihdoin kirjoittamaan tekstin A4 koossa, joten kirjan varsinaista sivumäärää en enää osaa ennustaa. Lähetän tekstin enää kustantamokierrokselle ja aikaisintaan uudenvuoden korvilla uskon kuulevani kielteiset päätökset ja lataan tekstin Bod kustannuksen tililleni omakustannetta varten. Silla aikaa ehdin siis hyvin piirtää vielä jokusen kuvan, jotka vielä puuttuvat. Esilukutiedosto ilman muotoilua ja kuvia on tällä haavaa 179 A4 liuskaa, mutta se ei lopulta kerro paljon. Jos päädyn omakustanteeseen julkaisen Auran lapset todennäköisesti pokkarina. Gokahdan saagat aloitin ja lopetan kovakantisena, mutta ainakin itse suosin lukiessa viihdekirjallisuudessa pokkareita. Myös kansikuvassa on vielä harkintaa, vaikkakin auringonlaskukuva sai eniten ääniä somessa.
Tekstieni lyriikoissa on toivottavasti tapahtumassa jotain lähiaikoina, mutten ole vielä varma kuinka paljon. Kanteletta en osaa vieläkään soittaa, en liioin huilua, mutta uusi laulu on taas saanut alkunsa. Aika näyttää mihin tämä osa-alue vielä joskus vie.
Kansikuva vaihtoehto 1
Kansikuva vaihtoehto 2