Monien elämänmuutosten aikana blogi ja kotisivun päivitys jäi vähän taka-alalle. Kaksi muuttoa (sinne ja takaisin), työtilanteen muutos, läppärin vaihto ja uusien karvaisten kämppisten sopeutuminen on vienyt aikaa niin että kirjoittaminenkin hidastui. Nyt kuitenkin Auran lapset on julkaistu, sen ensimmäinen luku on käännetty englanniksi ja uusia kuvia syntyy.
Kaiken kukkuraksi olen löytänyt juoksemisen ilon uudestaan! Valitettavasti koirat Miku ja Zima pitää toistaiseksi pitää kotona juoksulenkeiltä, sillä koirien sairastelu on ollut vielä yhtenä aikasyöppönä. Mikun sijoiltaan mennyt olkanivel on nyt kunnossa, mutta pelkään liukastumista ja otan juoksemaan mukaan vasta kun tiet ovat sulat. Zimalla epäilty nivelrikko katosi kipulääkekuurin myötä, joten vielä seurataan onko kipuja enää vai ei.
Instagramissa onkin jo näkynyt uusista karvakämppiksistä kuvia ja neljä kissaa tuovat eloa iltoihin.
Näin siis lyhyesti kuulumisia.
Auran lasten toinen osa on juoneltaan valmis ja nyt on vuorossa 'lihotus'. Kuvaukset, dialogit, tarkemmat paikannimet ja reitit, sivuhahmot ynnä muut saavat nyt sisältöä ja massaa. Uusia kuvia ja niiden idoita pälkähtelee tekstiä uusiessa alituiseen mieleen ja osa päätyy kirjaankin asti.
Taustalla pyörii yhä projekti Hopeakuun Helmen uusinnasta. Teksti on saapunut oikoluvusta jo kauan sitten ja koitan saada aikaiseksi käydä sen läpi, mutta aika ei tunnu riittävän kaikkeen. Yritän kuitenkin saada itseäni niskasta kiinni. Hopeakuun Helmen ensimmäinen painos poistuu näillä näkymin ensi kuun aikana, joten jos joku haluaa sensuroidun version vaikka teineilleen niin kannattaa hankkia se nyt. Uusi, sensuroimaton teksti on sellainen kuin sen alunperin aioin, enkä enää kanna vastuuta lukijan näkökulmasta.