Vastauksia on saatu ja ensimmäinen hakemus suomen kirjailijaliittoon hylätty. Laatu ei riitä.
Peiliin on katsottu ja päätin tehdä joitain radikaaleja ja vähemmän radikaaleja ratkaisuja. Aloitetaampa vähiten radikaalista, eli kehittymisestä. Kielioopini on sekaisin monestakin syystä. Ensimmäisenä ongelmana lienee, että puhu sekaisin useamman alueen murteita ja tekstissä pilkahtelee murresanoja joille en edes tiedä kirjakielen vastineita. Toiseksi: olen rakastanut englannin kieltä ja laulamista englanniksi lapsesta saakka, nykyisin puhun erinomaista englantia, vaikka haparoinkin välillä yhä vajavaisen sanavarastoni kanssa. Tämä vaikuttaa vahvasti sanajärjestyksiini jopa enemmän kuin vanhahtavien kielellisten ilmaisujen lukeminen ja oppiminen. Ammattilaista ja kriitikkoa tämän tyyppiset ongelmat tietysti vaivaavat, enkä siis ansaitse ammattikirjailijan titteliä. Korjatakseni nämä ongelmat ilmottauduin Pilkunviilaajan kokeneen kirjoittajan kielenhuoltokurssille (suosittelen vilkaisemaan kurssitarjontaa https://pilkunviilaamo.fi/kurssit/ )ja vaikka ajanpuutteen vuoksi suoritankin kurssia jälkijunassa, voin sanoa sen olevan todella hyödyllinen. Tekstieni kieliopillinen taso tulee nousemaan tämän myötä ja uusi yritys odottaa niin kustantamoihin lähetettäviin teksteihin, kuin kirjailijaliiton uuteen hakemukseen.
Jo muutama vuosi sitten käydyn yliopiston kirjoittamisen peruskurssin myötä luotan sisältööni viidennestä kirjasta alkaen. Sitä edeltävät on kirjoitettu henkisen paineen, masennuksen ja ahdistuksen vaikutuksen alla
Sitten ne radikaalit keinot.
On totta että suomalainen fantasiakirjallisuus on huonolla tolalla. Kustantamot eivät tartu siihen, ellei tekstissä ole sitten jotain poikkeuksellista ja suorastaan uraauurtavaa. Tämä löytyy siis useiden kustantamojen haluatko kirjailijaksi-sivulla. Tuntemattomalta kirjailijalta ei myöskään tartuta sarjoihin. Kun kirjojen menestyksestä ei ole mitään takeita, ei ole kannattavaa sitoutua sarjaan, jossa kuitenkin on useita julkaistavia nimikkeitä.
Tästä syystä olen päättänyt hylätä sarjan nimen ja pyrkiä julkaisemaan kirjat uudestaan yksittäisinä teoksina. Se on toiminut useille kuuluisille kirjailijoille, miksei minullekin. Kustantajan on helpompaa tarttua yhteen kirjaan, samoin lukijan.
Näin ollen Hopeakuun helmi ja Tanssivien puiden metsä katoavat ensimmäisinä markkinoilta jo vuodenvaihteen jälkeen. Esikoisteokseni uudelleenkirjoitus on jo loppusuoralla ja toivon saavani sen ensimmäiselle kustannuskierrokselle jo tammikuussa, jolloin ensipainoksen sopimus päättyy. Koska molemmat kirjat on omasta toimestani sensuroitu sairaalloisen pitkälle, osin erään ihmissuhteeni perversioitua kaiken mitä kirjoitin, kirjoitan ne uudelleen sellaisiksi mitä niiden piti alunperin olla. Opiskeltuani ja kehityttyäni kirjailijana hyvinkin paljon tällä ajalla uskon kirjojen olevan vihdoin juuri sitä mitä kauan sitten halusin.
Kirjojen uusiin painoksiin tulee myös uusia kuvia, jotka olen piirtänyt kirjojen julkaisun jälkeen. Omakustanteiden ollessa kyseessä toivon lukijoilta ymmärrystä suurista muutoksista, toivon teidän nauttivan korjatusta tekstistä ja joskus vielä saavan suuret voitot varhaisen tuotantoni keskeytetyistä sopimuksista. Teen parhaani tullakseni kuuluisaksi kirjailijaksi, jonka ensimmäisistä omakustanteista maksetaan tulevaisuudessa ainakin satasia.